Matkalla vapauteen tulee aina toistuvasti kysyttyä itseltään että olenko tehnyt niin paljon kuin mahdollista? Olenko tehnyt parhaani vai voisinko tehdä vielä paremmin? Olenko minä vastuussa tästä tai tästä? Olenko vastuussa vain itsestäni ja tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni? Olenko vastuussa toisista? Elämä, vaikka täällä elämmekin omaa elämää, olemme täällä myös toisia varten, ei me apinoiden kanssa tehdä bisnestä vaan ihmisten kanssa. Suurinta mielihyvää antaa se kun voi tehdä jotain hyvää toisille. Henkilökohtainen voitto on hieno asia, mutta vielä hienompaa on nähdä ystävien menevän eteenpäin.
Tavoitteet antavat virtaa. Oletko väsynyt? Aseta itsellesi joku tavoite niin et ole enään väsynyt. Tavoitteen tulee olla sellainen joka on saavutettavissa, mutta kuitenkin joudut ponnistelemaan sen eteen. Elämä ilman päämärää on kuluttavaa ja se tekee olon väsyneeksi. Ajattele tilannetta jolloin todella odotit jotain ja olit innostunut. Se voi olla vaikka unelmiesi lomamatka tai mikä se ikinä olikaan, olitko silloin väsynyt? Mieti nyt vielä tosissaan mikä juttu se oli joka teki sinut innostuneeksi? Sitä olotilaa kannattaa vaalia.
Toiset elää menneisyydessä, toiset tulevaisuudessa, kuitenkin on pyrittävä elämään tässä hetkessä. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi tässä ja nyt, ei huomenna, eikä eilen, vaan tänään. Joskus vääjäämättä tulee mieleen muistikuvia tilanteista ja hetkistä nuoruudesta. On jotenkin hieman nostalginen olo kun käyt monen vuoden jälkeen kulkemassa niitä seutuja, joissa vietit monta vuotta lapsuudestasi. "Se Puparin betonipupu näyttää kovin pieneltä tänään kuin 20 vuotta sitten." Haikeaksi kuitenkin mielen vetää se kun ei enään tapaa niitä ystäviä joiden kanssa tuli aikoinaan kaikki päivät vietettyä, ainut kysymys on miksi? Onko tämä elämä niin hektistä, vai mikä on? Erityisesti kaipaan Simanala/Enonkoski akselia, hienoja aikoja, hienoja hetkiä. Mutta nyt pitää laittaa muistelut syrjään ennen kuin se valtaa ajatukset kokonaan.
Kevät on mukavaa aikaa pitkän pimeän talven jälkeen. Ilma lämpenee ja aurinko paistaa, päivät pitenee. Iloa, lämpöä ja rakkautta ilmassa. Paistaa se aurinko risukasaankin vai mikä se sanonta oli, ainakin lumi sulaa auringon lämmittäessä.
Petri Rastas
Toiset elää menneisyydessä, toiset tulevaisuudessa, kuitenkin on pyrittävä elämään tässä hetkessä. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi tässä ja nyt, ei huomenna, eikä eilen, vaan tänään. Joskus vääjäämättä tulee mieleen muistikuvia tilanteista ja hetkistä nuoruudesta. On jotenkin hieman nostalginen olo kun käyt monen vuoden jälkeen kulkemassa niitä seutuja, joissa vietit monta vuotta lapsuudestasi. "Se Puparin betonipupu näyttää kovin pieneltä tänään kuin 20 vuotta sitten." Haikeaksi kuitenkin mielen vetää se kun ei enään tapaa niitä ystäviä joiden kanssa tuli aikoinaan kaikki päivät vietettyä, ainut kysymys on miksi? Onko tämä elämä niin hektistä, vai mikä on? Erityisesti kaipaan Simanala/Enonkoski akselia, hienoja aikoja, hienoja hetkiä. Mutta nyt pitää laittaa muistelut syrjään ennen kuin se valtaa ajatukset kokonaan.
Kevät on mukavaa aikaa pitkän pimeän talven jälkeen. Ilma lämpenee ja aurinko paistaa, päivät pitenee. Iloa, lämpöä ja rakkautta ilmassa. Paistaa se aurinko risukasaankin vai mikä se sanonta oli, ainakin lumi sulaa auringon lämmittäessä.
Petri Rastas
