"Paperiraha palaa aina sen luontaiseen arvoonsa - nollaan." -totesi ranskalainen filosofi Voltaire jo 1700 -luvulla.
Olen jo aiemmissa teksteissä viitannu siihen kuinka inflaatio syö säästöissä olevan ostovoiman määrätyn ajan kuluessa. Pureudutaan nyt hieman tarkemmin koko valuuttajärjestelmään.
Nykyinen valuuttajärjestelmä syntyi vuonna 1971, kun presidentti Nixon irrotti dollarin kultakannasta ja dollarista tuli vapaasti kelluvaa valuuttaa. Sitä ennen käytössä oli ollut Bretton Woods - järjestelmä.
Lisätietoja: Bretton Woods-sopimus
ja tarkempaa tutkimusta lontooksi: The National Bureau of Economic Research
Tämän päivän valuuttajärjestelmä on FIAT, joka perustuu varantovaluuttoihin, kuten Yhdysvaltojen dollari, euro, Englannin punta ja Japanin jeni. Valuutta perustuu lakeihin ja sääntöihin, lähinnä valtioiden lainsäätäjien luottamukseen, näin ollen nykyvaluutta on abstrakti.
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että valtioilla on oikeus laskea liikkeelle FIAT - rahaa, mutta pankit voivat luoda sitä lainaamalla. Tänä päivänä FIAT - raha on globaali standardi ja kuluneen reilun 40 vuoden aikana rahan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti.
Tästä hyötyvät tottakai hallitukset ja pankit, jotka saavat laskea rahaa liikkeelle. Lisäksi yritykset ja henkilöt, jotka saavat rahan ensimmäisinä. Ne ostavat siis palveluita, tuotteita ja pääomia halvalla ennen kuin hinnat nousevat.
Hintojen noustessa he saavat voittoa esimerkiksi asunnoista ja osakkeista vaikka yhtiön tai kiinteistön tila ei olisi kuitenkaan kohentunut. Tämä synnyttää spekulatiivisen kuplan, illuusion varallisuuden kasvusta.
Miten käy rahapyramidin?
Huipulla on siis rahan liikkeeseen laskijat ja luotottajat, väliin mahtuu liuta erilaisia toimijoita useilta toimialoilta, etupäässä yhtiöitä ja muita sidosryhmiä. Pyramidin pohjalla on joka tapauksessa ne peruspalkalla elävät ja syrjäseuduilla asuvat ihmiset.
Kun uusi kierroksessa oleva raha saavuttaa pohjalla olevat henkilöt, tuotteiden ja palvelujen hinnat ovat nousseet, säästöillä saa vähemmän ja palkat polkevat paikoillaan. Tämä nykyinen tapa luoda rahaa, siirtää varallisuutta pyramidin pohjalta sen huipulle ja tällä tavalla rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa suuremmaksi.
Perimmäinen ongelma talouden näkökulmasta tässä kuitenkin on se, että velkaa luodaan enemmän kuin pystytään tuottamaan. Tämä siis luo illuusion vauraudesta. Velan maksaminen velalla, jota valtiot harjoittavat ei luo vaurautta, sillä jos niin olisi Zimbabwe olisi maailman vaurain valtio.
Maailman taloudessa olevasta rahasta 97 % on velkaa. Maailman velkakelloa voit seurata täältä.
Kapitalismi ja kommunismi ovat käyneet kaksintaistelua. 80 - luvulla kun Neuvostoliitto romahti, kapitalismi voitti. Ongelma molemmissa on, että kumpikin tavoittelee ikuista kasvua.
Kommunismi kaatui ensin ja kapitalismi kaatuu myöhemmin tai se on paraikaa sortumassa.
Vuoden 1932 pörssiromahduksen jälkeen Yhdysvallat sääti lain, joka erotteli talletuspankit ja sijoituspankit toisistaan. Presidentti Clinton purki lain 1999, jolloin tallettajien rahoilla voitiin spekuloida mielensä mukaan. New York Times
Kriisi yllätti lännen, koska pankeilla ja hallituksella oli liikaa velkaa. Pankkien ei annettu kaatua, koska se olisi murentanut koko järjestelmän, joka olisi johtanut miljoonien ihmisten työttömyyteen. Päätettiin luoda lisää rahaa tyhjästä.
Kapitalistinen järjestelmä korostaa valtion pientä roolia, mutta nykyään sen rooli on paisunut ja valtio puuttuu kaikkeen.
Kapitalismissa yksilöt ja yritykset toimivat vapailla markkinoilla. Terveet yritykset keräävät voittoja ja kehnot yritykset menevät nurin.
Vuoden 2008 pankkikriisin myötä ihmiset näkivät länsimaisen talousjärjestelmän jakautuvan yllättävällä tavalla. Sosialismia rikkaille, kapitalismia köyhille. Valtio pelasti pankit konkursseilta (paitsi Lehman Brothers), se on sosialismia. Ihminen palvelee moraalittomia pankkeja.
Vuonna 2001 tarvittiin uusia pelaajia pumppaamaan kassavirtaa järjestelmään. Alan Greenspan (Yhdysvaltojen keskuspankin johtaja) laski korot ennätyksellisen alhaalle, joka houkutti lisävelkaantumiseen. Tämä uusi raha virtasi kiinteistömarkkinoille. Syntyi ennennäkemätön inflaatio, asuntojen hinnat pomppasi ylös.
Asuntokauppa on ainoa keino, jolla tavallinen ihminen voi vaurastua, sillä hän ei voi rikastua peruspalkallaan.
Moraalittomuudesta kertoo se, että vain kuukausi ennen 2008 pörssiromahdusta Goldman Sachs muutti statuksensa sijoituspankista liikepankiksi, jolloin se oli oikeutettu hakemaan valtion tukipaketteja.
Poliittinen järjestelmä on pahasti rapautunut, koska se perustuu lobbaajien tukeen. Mikä ratkaisuksi? Yksinkertaisesti polittisen järjestelmän uusiminen.
Yksi ihminen ei pysty muuttamaan järjestelmää, mutta voi muuttaa itseään. Jos ei pääse korkeakouluihin ja yliopistoihin, voi hyödyntää internettiä ja opiskella itsenäisesti ja omatoimisesti.
Miksi istua koulun penkillä, kun voit istua omalla sohvallasi läppäri sylissä opiskellen?
Petri Rastas
Olen jo aiemmissa teksteissä viitannu siihen kuinka inflaatio syö säästöissä olevan ostovoiman määrätyn ajan kuluessa. Pureudutaan nyt hieman tarkemmin koko valuuttajärjestelmään.
Nykyinen valuuttajärjestelmä syntyi vuonna 1971, kun presidentti Nixon irrotti dollarin kultakannasta ja dollarista tuli vapaasti kelluvaa valuuttaa. Sitä ennen käytössä oli ollut Bretton Woods - järjestelmä.
Lisätietoja: Bretton Woods-sopimus
ja tarkempaa tutkimusta lontooksi: The National Bureau of Economic Research
Tämän päivän valuuttajärjestelmä on FIAT, joka perustuu varantovaluuttoihin, kuten Yhdysvaltojen dollari, euro, Englannin punta ja Japanin jeni. Valuutta perustuu lakeihin ja sääntöihin, lähinnä valtioiden lainsäätäjien luottamukseen, näin ollen nykyvaluutta on abstrakti.
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että valtioilla on oikeus laskea liikkeelle FIAT - rahaa, mutta pankit voivat luoda sitä lainaamalla. Tänä päivänä FIAT - raha on globaali standardi ja kuluneen reilun 40 vuoden aikana rahan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti.
Tästä hyötyvät tottakai hallitukset ja pankit, jotka saavat laskea rahaa liikkeelle. Lisäksi yritykset ja henkilöt, jotka saavat rahan ensimmäisinä. Ne ostavat siis palveluita, tuotteita ja pääomia halvalla ennen kuin hinnat nousevat.
Hintojen noustessa he saavat voittoa esimerkiksi asunnoista ja osakkeista vaikka yhtiön tai kiinteistön tila ei olisi kuitenkaan kohentunut. Tämä synnyttää spekulatiivisen kuplan, illuusion varallisuuden kasvusta.
Miten käy rahapyramidin?
Huipulla on siis rahan liikkeeseen laskijat ja luotottajat, väliin mahtuu liuta erilaisia toimijoita useilta toimialoilta, etupäässä yhtiöitä ja muita sidosryhmiä. Pyramidin pohjalla on joka tapauksessa ne peruspalkalla elävät ja syrjäseuduilla asuvat ihmiset.
Kun uusi kierroksessa oleva raha saavuttaa pohjalla olevat henkilöt, tuotteiden ja palvelujen hinnat ovat nousseet, säästöillä saa vähemmän ja palkat polkevat paikoillaan. Tämä nykyinen tapa luoda rahaa, siirtää varallisuutta pyramidin pohjalta sen huipulle ja tällä tavalla rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa suuremmaksi.
Perimmäinen ongelma talouden näkökulmasta tässä kuitenkin on se, että velkaa luodaan enemmän kuin pystytään tuottamaan. Tämä siis luo illuusion vauraudesta. Velan maksaminen velalla, jota valtiot harjoittavat ei luo vaurautta, sillä jos niin olisi Zimbabwe olisi maailman vaurain valtio.
Maailman taloudessa olevasta rahasta 97 % on velkaa. Maailman velkakelloa voit seurata täältä.
Kapitalismi ja kommunismi ovat käyneet kaksintaistelua. 80 - luvulla kun Neuvostoliitto romahti, kapitalismi voitti. Ongelma molemmissa on, että kumpikin tavoittelee ikuista kasvua.
Kommunismi kaatui ensin ja kapitalismi kaatuu myöhemmin tai se on paraikaa sortumassa.
Vuoden 1932 pörssiromahduksen jälkeen Yhdysvallat sääti lain, joka erotteli talletuspankit ja sijoituspankit toisistaan. Presidentti Clinton purki lain 1999, jolloin tallettajien rahoilla voitiin spekuloida mielensä mukaan. New York Times
Kriisi yllätti lännen, koska pankeilla ja hallituksella oli liikaa velkaa. Pankkien ei annettu kaatua, koska se olisi murentanut koko järjestelmän, joka olisi johtanut miljoonien ihmisten työttömyyteen. Päätettiin luoda lisää rahaa tyhjästä.
Kapitalistinen järjestelmä korostaa valtion pientä roolia, mutta nykyään sen rooli on paisunut ja valtio puuttuu kaikkeen.
Kapitalismissa yksilöt ja yritykset toimivat vapailla markkinoilla. Terveet yritykset keräävät voittoja ja kehnot yritykset menevät nurin.
Vuoden 2008 pankkikriisin myötä ihmiset näkivät länsimaisen talousjärjestelmän jakautuvan yllättävällä tavalla. Sosialismia rikkaille, kapitalismia köyhille. Valtio pelasti pankit konkursseilta (paitsi Lehman Brothers), se on sosialismia. Ihminen palvelee moraalittomia pankkeja.
Vuonna 2001 tarvittiin uusia pelaajia pumppaamaan kassavirtaa järjestelmään. Alan Greenspan (Yhdysvaltojen keskuspankin johtaja) laski korot ennätyksellisen alhaalle, joka houkutti lisävelkaantumiseen. Tämä uusi raha virtasi kiinteistömarkkinoille. Syntyi ennennäkemätön inflaatio, asuntojen hinnat pomppasi ylös.
Asuntokauppa on ainoa keino, jolla tavallinen ihminen voi vaurastua, sillä hän ei voi rikastua peruspalkallaan.
Moraalittomuudesta kertoo se, että vain kuukausi ennen 2008 pörssiromahdusta Goldman Sachs muutti statuksensa sijoituspankista liikepankiksi, jolloin se oli oikeutettu hakemaan valtion tukipaketteja.
Poliittinen järjestelmä on pahasti rapautunut, koska se perustuu lobbaajien tukeen. Mikä ratkaisuksi? Yksinkertaisesti polittisen järjestelmän uusiminen.
Yksi ihminen ei pysty muuttamaan järjestelmää, mutta voi muuttaa itseään. Jos ei pääse korkeakouluihin ja yliopistoihin, voi hyödyntää internettiä ja opiskella itsenäisesti ja omatoimisesti.
Miksi istua koulun penkillä, kun voit istua omalla sohvallasi läppäri sylissä opiskellen?
Petri Rastas
