Vietin juuri viikon laivalla ja päivärutiinit ja rytmi oli kutakuinkin sama, vähän niin kuin "päiväni murmelina", uusi päivä oli edellisen päivän toisinto. Tämä nosti mieleeni kysymyksen. "Jos eläisin tämän päivän uudestaan, mitä tekisin toisin?"
Se on niin mielenkiintoinen kysymys, että toistan: "jos eläisin tämän päivän uudestaan, mitä tekisin toisin?". Miksi se on mielenkiintoinen kysymys? Oli miten tahansa, elettyä päivää ei vaan millään saa takaisin, kun päivä on ohi niin se on silloin ohi. Kysymys itsessään laittaa kuitenkin pohtimaan. Joku saattaa ajatella, että eikö tuo nyt ole aivan turhaa "jossittelua", onhan huomenna taas uusi päivä?
Siihen me usein luotamme, että uusi päivä koittaa, menemättä nyt yhtään näihin maailmanlopun kiihkoilijoihin, jotka antavat aina uuden päivän maailmanlopulle, no, ei ole tullut. Noudatamme päivittäin tiettyjä rutiineja, jotka ovat muodostuneet elon toimien kautta, voi kuinka helposti rutiinit syntyvätkään, sekä hyvät että huonot. Rutiinit antavat turvallisuuden tunnetta ja vahvistavat osaamisen tasoa.
Joka tapauksessa ne päivittäiset valinnat ohjaavat meitä meidän tulevaisuuteemme ja hyvin nopeasti sitä havahtuu siihen, kuinka meni kuukausi ja kuinka nopeasti menikään yksi vuosi, yksi päivä kerrallaan. "Mitä nyt yhdellä päivällä, onhan huomenna päivä uusi."
Entä jos huomista päivää ei olekaan? Mitä jos onkin vain tämä päivä? Tämä kysymys tuli voimakkaasti laivalla ollessani mieleen, kun otti huomioon vellovan myrskyn, joka riepotteli keski-eurooppaa ja merialueita riistäen jopa 16 ihmisen hengen. Kuinka hiuskarvan varassa ihmishenki onkaan ja kuinka se on voimaton luonnonvoimien edessä.
Tästä päivästä on puristettava kaikki mahdollinen irti. Terveenä ja hyvinvoivana ei ole vaikea luottaa uuteen tulevaan päivään, minä ainakin luotan vielä eläväni monta vuosikymmentä, itse asiassa ainakin puolivuosisataa. Lääketieteen kehittyessä elon päiviä voisi olla kenties pitempään. Kaiken pointti on siinä, että tulisi pyrkiä olemaan enemmän kiinni tässä hetkessä ja ottaa kaikki ilo irti siitä, mikä meillä on tällä hetkellä.
Valitettavan usein unohdamme tämän hetken ja elämisen tässä ja nyt. Kuinka se heijastuu? Monellakin tavalla, vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa kuullaan, mutta ei kuunnella, jonka tuloksena vähän ajan kuluttua ei enää muisteta mikä oli keskustelun aihe. Parisuhteen alussa mies huomioi naisensa kaikin tavoin, jonkun ajan kuluttua ei enää olla läsnä, "kun on sitä, tätä ja tuota".
Tämän hetken unohtaminen tai ei, kyse on hyvin pitkälti harhailevina ajatuksina vailla mielen hallintaa tai toisin sanoen puhutaan mielen selkeydestä, joka ilmenee keskittymisen puutteena tai itse asiassa keskittymisen puute ei ole se perimmäinen ongelma, vaan se, että yritetään keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa. Hetkessä eläminen vaatii keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan.
Tässä hetkessä eläminen on haastavaa, jos ajatukset seikkailevat muistoissa menneissä tapahtumissa, niissä hyvissä ja ihanissa kuin myös niissä murheellisissa. On mukava vierailla muistoissa, mutta sieltä on aina palattava tähän päivään ja tämä päivä jää muistoksi kun se on ohi.
Ajatukset voivat olla myös tulevassa, ainakin on varsin suotavaa suunnitella tulevaa, mutta se ei auta tähän hetkeen. Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerralla, ainakin professori Earl Millerin mukaan. Ihmisen yrittäessä keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa aivot ylikuormittuvat.
Tässä lisää kaverin tutkimustyöstä:
https://www.earlkmiller.org/
On harhaluulo kuvitella olevansa tuottava tekemällä monta asiaa yhtäaikaa, kuten puhua puhelimessa, kaivaa nenää ja kirjoittaa sähköpostia. Tuottavuus paranee kun sulkee häiriötekijät ympäriltä ja keskittyy vain yhteen asiaan kerralla.
Nyt on kova keskittyminen talven yli selviytymisessä. Mitä tunteita syksy ja talvi sinussa herättää? Minussa rehellisesti sanottuna v*##"- käyrä nousee aina joka syksy kun päivät lyhenevät. Päivät on harmaita ja lyhyitä, ilma on kylmä ja kostea ja tämä on vasta alkusoittoa, auringosta ei tietoakaan. Minä kaipaan aurinkoa ja lämpöä, rakastan Suomen kesää, mutta syksyn tullen kuin muuttolinnut kaipaan lämpimään.
Energiatasot laskee vaikka kuinka paljon mättää lisäravinteita kitusiin, ei ole vaikea samaistua karhuun, joka käy talviunille näitä aikoja ja herää vasta keväällä kun lumi alkaa sulaa, tällä hetkellä voisi sanoa: "ei huono vaihtoehto".
"Kyllä talveen sopeutuu!" No kun ei vaan sopeudu. Nyt on menossa elämäni kolmaskymmenes talvi ja ei, en ole vielä sopeutunut vaikka mitä mantroja ja manifesteja käynyt läpi.
Onneksi on päämäärä, joka auttaa jaksamaan talven yli ja painamaan duunia, mikä tuottaa lisää siemeniä kylvettäväksi. Siemenet kun on kylvetty, seuraa lannoitus ja kasvuaika. Mieli on kuitenkin vahvasti sadonkorjuussa. Sadonkorjuu on kaikkein mieluisin vaihe, mutta kaikki vaiheet on käytävä läpi ennen sitä, myös lannoitus ja kasvuaika.
Joten ei muuta kuin siemeniä kylvämään!
Iloista mieltä!
Happy halloween!
Petri Rastas
Se on niin mielenkiintoinen kysymys, että toistan: "jos eläisin tämän päivän uudestaan, mitä tekisin toisin?". Miksi se on mielenkiintoinen kysymys? Oli miten tahansa, elettyä päivää ei vaan millään saa takaisin, kun päivä on ohi niin se on silloin ohi. Kysymys itsessään laittaa kuitenkin pohtimaan. Joku saattaa ajatella, että eikö tuo nyt ole aivan turhaa "jossittelua", onhan huomenna taas uusi päivä?
Siihen me usein luotamme, että uusi päivä koittaa, menemättä nyt yhtään näihin maailmanlopun kiihkoilijoihin, jotka antavat aina uuden päivän maailmanlopulle, no, ei ole tullut. Noudatamme päivittäin tiettyjä rutiineja, jotka ovat muodostuneet elon toimien kautta, voi kuinka helposti rutiinit syntyvätkään, sekä hyvät että huonot. Rutiinit antavat turvallisuuden tunnetta ja vahvistavat osaamisen tasoa.
Joka tapauksessa ne päivittäiset valinnat ohjaavat meitä meidän tulevaisuuteemme ja hyvin nopeasti sitä havahtuu siihen, kuinka meni kuukausi ja kuinka nopeasti menikään yksi vuosi, yksi päivä kerrallaan. "Mitä nyt yhdellä päivällä, onhan huomenna päivä uusi."
Entä jos huomista päivää ei olekaan? Mitä jos onkin vain tämä päivä? Tämä kysymys tuli voimakkaasti laivalla ollessani mieleen, kun otti huomioon vellovan myrskyn, joka riepotteli keski-eurooppaa ja merialueita riistäen jopa 16 ihmisen hengen. Kuinka hiuskarvan varassa ihmishenki onkaan ja kuinka se on voimaton luonnonvoimien edessä.
Tästä päivästä on puristettava kaikki mahdollinen irti. Terveenä ja hyvinvoivana ei ole vaikea luottaa uuteen tulevaan päivään, minä ainakin luotan vielä eläväni monta vuosikymmentä, itse asiassa ainakin puolivuosisataa. Lääketieteen kehittyessä elon päiviä voisi olla kenties pitempään. Kaiken pointti on siinä, että tulisi pyrkiä olemaan enemmän kiinni tässä hetkessä ja ottaa kaikki ilo irti siitä, mikä meillä on tällä hetkellä.
Valitettavan usein unohdamme tämän hetken ja elämisen tässä ja nyt. Kuinka se heijastuu? Monellakin tavalla, vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa kuullaan, mutta ei kuunnella, jonka tuloksena vähän ajan kuluttua ei enää muisteta mikä oli keskustelun aihe. Parisuhteen alussa mies huomioi naisensa kaikin tavoin, jonkun ajan kuluttua ei enää olla läsnä, "kun on sitä, tätä ja tuota".
Tämän hetken unohtaminen tai ei, kyse on hyvin pitkälti harhailevina ajatuksina vailla mielen hallintaa tai toisin sanoen puhutaan mielen selkeydestä, joka ilmenee keskittymisen puutteena tai itse asiassa keskittymisen puute ei ole se perimmäinen ongelma, vaan se, että yritetään keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa. Hetkessä eläminen vaatii keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan.
Tässä hetkessä eläminen on haastavaa, jos ajatukset seikkailevat muistoissa menneissä tapahtumissa, niissä hyvissä ja ihanissa kuin myös niissä murheellisissa. On mukava vierailla muistoissa, mutta sieltä on aina palattava tähän päivään ja tämä päivä jää muistoksi kun se on ohi.
Ajatukset voivat olla myös tulevassa, ainakin on varsin suotavaa suunnitella tulevaa, mutta se ei auta tähän hetkeen. Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerralla, ainakin professori Earl Millerin mukaan. Ihmisen yrittäessä keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa aivot ylikuormittuvat.
Tässä lisää kaverin tutkimustyöstä:
https://www.earlkmiller.org/
On harhaluulo kuvitella olevansa tuottava tekemällä monta asiaa yhtäaikaa, kuten puhua puhelimessa, kaivaa nenää ja kirjoittaa sähköpostia. Tuottavuus paranee kun sulkee häiriötekijät ympäriltä ja keskittyy vain yhteen asiaan kerralla.
Nyt on kova keskittyminen talven yli selviytymisessä. Mitä tunteita syksy ja talvi sinussa herättää? Minussa rehellisesti sanottuna v*##"- käyrä nousee aina joka syksy kun päivät lyhenevät. Päivät on harmaita ja lyhyitä, ilma on kylmä ja kostea ja tämä on vasta alkusoittoa, auringosta ei tietoakaan. Minä kaipaan aurinkoa ja lämpöä, rakastan Suomen kesää, mutta syksyn tullen kuin muuttolinnut kaipaan lämpimään.
Energiatasot laskee vaikka kuinka paljon mättää lisäravinteita kitusiin, ei ole vaikea samaistua karhuun, joka käy talviunille näitä aikoja ja herää vasta keväällä kun lumi alkaa sulaa, tällä hetkellä voisi sanoa: "ei huono vaihtoehto".
"Kyllä talveen sopeutuu!" No kun ei vaan sopeudu. Nyt on menossa elämäni kolmaskymmenes talvi ja ei, en ole vielä sopeutunut vaikka mitä mantroja ja manifesteja käynyt läpi.
Onneksi on päämäärä, joka auttaa jaksamaan talven yli ja painamaan duunia, mikä tuottaa lisää siemeniä kylvettäväksi. Siemenet kun on kylvetty, seuraa lannoitus ja kasvuaika. Mieli on kuitenkin vahvasti sadonkorjuussa. Sadonkorjuu on kaikkein mieluisin vaihe, mutta kaikki vaiheet on käytävä läpi ennen sitä, myös lannoitus ja kasvuaika.
Joten ei muuta kuin siemeniä kylvämään!
Iloista mieltä!
Happy halloween!
Petri Rastas
