Suomen ongelmista syytetään milloin mistäkin. Erään nykyisin ministerinä toimivan henkilön slogan oli pitkään, "missä eu, siellä ongelma".
Ongelmia on aina ja helppo on vain syyttää jotain. Aivan eri asia on käydä ratkaisemaan ongelmia. Mikäli ongelmat olisi helposti ratkaistavissa, ei ne kasaantuisi tällä tavalla, että vaalikausi toisensa jälkeen yritetään tehdä jotain päätöksiä, mutta silti mitään positiivista kehitystä ei tapahdu. Miksi?
Kyseessä on rakenteelliset ongelmat ja niin kauan kun rakenteisiin ei puututa, mitään ei tapahdu.
Oireita voidaan lievittää, mutta jos halutaan tauti poistaa, on paneuduttava syy-tekijöihin.
En ole huolissani eläkeiästä tai yliopistojen leikkauksista, mutta sen sijaan olen huolissani siitä lyhytnäköisyydestä, jota poliitikot harjoittavat oman kannatuksensa menettämisen pelosta.
Monet toitottavat, että Suomi lähtee nousuun työllisyyden kautta. Herätys pahvi, Suomessa on maailman jäykimmät työmarkkinat! Pitäisikö asialle tehdä jotain? Ja miten voidaan antaa niin suuri valta työmarkkinoista, jollekin ammattiyhdistykselle?
Yhteiskuntasopimusta ovat herrat yrittäneet sorvata jo niin monta kertaa, että olen pudonnut jo laskuista. Mitä järkeä on sopia sopimusta, mistä sovitaan sopimisen vuoksi. Ja siksi toisekseen, olen itse oman elämäni kippari, miksi haluaisin jonkun toisen sopivan minun asioista? En halua. Teen itse omat päätökset ja siksi toivon enemmän sopimisen vapautta.
Se ei ole sopimisen vapautta kun muutama henkilö päättää yleissitovista työehtosopimuksista kabineteissa. "Sama lakki banaanille ja melonille." Ei toimi.
Olen monesti sanonut: "emme elä enää teollisessa yhteiskunnassa". Kolmivuorotyö tehtaassa on väistymässä historiaan, kun tänä päivänä palvelut ja digitalisaatio ottaa sijaa globaalissa markkinassa. Elämme tietoyhteiskunnassa. (välillä tuntuu, että ihmiset ovat yhä tyhmempiä, vaikka kaikki tieto on saatavilla)
En vain voi ymmärtää miksi pidetään kiinni yleissitovista työehtosopimuksista, koska se ei ole enää tätä päivää. PK-sektorilla, joka on suurin työllistäjä ei ole työnantaja/työntekijä vastakkainasettelua, vaikka ammattiyhdistysliike yrittää kyseistä mielikuvaa luoda ja ylläpitää.
Työllisyys lähtee kasvuun kun poistetaan rasittava yleissitovuus ja palkan sivukuluja leikataan. Kovin ruudin keksijä ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että työllisyyden suurimmat esteet ovat juuri edellä mainitut; yleissitova työehtosopimus ja ylisuuret palkan sivukulut.
Toimin itse työnantajana ja on karmaisevaa katsoa kun joutuu maksamaan enemmän veroihin ja veroluontoisiin maksuihin, kuin mitä työntekijälle jää käteen nettopalkkana! Toistan siis, työmarkkinarakenteessa on vakava ongelma ja lainsäätäjillä ei ole munaa lähteä korjaamaan sitä. Eli siis raha mikä tulee firmaan ei jää työnantajalle, eikä työntekijälle vaan poistuu veroihin ja veroluontoisiin maksuihin. Think about it!
Lisäksi hyvinvointiyhteiskunta voisi mielestäni ottaa lisävastuuta sairaustapauksissa yritysten sijaan ja lopettaa miettimisen karenssipäivästä.
Minun suppeaan kapitalistin mieleen ei mahdu se ajatus, että työntekijöille pitäisi maksaa siitä kun ovat kotona ja/tai lomalla. Palkka maksetaan tehdystä työstä ja jos työ tehdään hyvin, siitä voidaan palkita lisäbonuksella. En myöskään näe miksi sunnuntaina pitäisi maksaa kaksinkertainen palkka muihin päiviin nähden? Jumala on voinut levätä seitsemäntenä päivänä, mutta sinä et ole jumala.
Tiedoksi viikon ensimmäinen päivä muualla maailmassa on sunnuntai.
Kääritään hihat ja ryhdytään töihin.
Terveisin,
työnarkomaani Petri
Ongelmia on aina ja helppo on vain syyttää jotain. Aivan eri asia on käydä ratkaisemaan ongelmia. Mikäli ongelmat olisi helposti ratkaistavissa, ei ne kasaantuisi tällä tavalla, että vaalikausi toisensa jälkeen yritetään tehdä jotain päätöksiä, mutta silti mitään positiivista kehitystä ei tapahdu. Miksi?
Kyseessä on rakenteelliset ongelmat ja niin kauan kun rakenteisiin ei puututa, mitään ei tapahdu.
Oireita voidaan lievittää, mutta jos halutaan tauti poistaa, on paneuduttava syy-tekijöihin.
En ole huolissani eläkeiästä tai yliopistojen leikkauksista, mutta sen sijaan olen huolissani siitä lyhytnäköisyydestä, jota poliitikot harjoittavat oman kannatuksensa menettämisen pelosta.
Monet toitottavat, että Suomi lähtee nousuun työllisyyden kautta. Herätys pahvi, Suomessa on maailman jäykimmät työmarkkinat! Pitäisikö asialle tehdä jotain? Ja miten voidaan antaa niin suuri valta työmarkkinoista, jollekin ammattiyhdistykselle?
Yhteiskuntasopimusta ovat herrat yrittäneet sorvata jo niin monta kertaa, että olen pudonnut jo laskuista. Mitä järkeä on sopia sopimusta, mistä sovitaan sopimisen vuoksi. Ja siksi toisekseen, olen itse oman elämäni kippari, miksi haluaisin jonkun toisen sopivan minun asioista? En halua. Teen itse omat päätökset ja siksi toivon enemmän sopimisen vapautta.
Se ei ole sopimisen vapautta kun muutama henkilö päättää yleissitovista työehtosopimuksista kabineteissa. "Sama lakki banaanille ja melonille." Ei toimi.
Olen monesti sanonut: "emme elä enää teollisessa yhteiskunnassa". Kolmivuorotyö tehtaassa on väistymässä historiaan, kun tänä päivänä palvelut ja digitalisaatio ottaa sijaa globaalissa markkinassa. Elämme tietoyhteiskunnassa. (välillä tuntuu, että ihmiset ovat yhä tyhmempiä, vaikka kaikki tieto on saatavilla)
En vain voi ymmärtää miksi pidetään kiinni yleissitovista työehtosopimuksista, koska se ei ole enää tätä päivää. PK-sektorilla, joka on suurin työllistäjä ei ole työnantaja/työntekijä vastakkainasettelua, vaikka ammattiyhdistysliike yrittää kyseistä mielikuvaa luoda ja ylläpitää.
Työllisyys lähtee kasvuun kun poistetaan rasittava yleissitovuus ja palkan sivukuluja leikataan. Kovin ruudin keksijä ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että työllisyyden suurimmat esteet ovat juuri edellä mainitut; yleissitova työehtosopimus ja ylisuuret palkan sivukulut.
Toimin itse työnantajana ja on karmaisevaa katsoa kun joutuu maksamaan enemmän veroihin ja veroluontoisiin maksuihin, kuin mitä työntekijälle jää käteen nettopalkkana! Toistan siis, työmarkkinarakenteessa on vakava ongelma ja lainsäätäjillä ei ole munaa lähteä korjaamaan sitä. Eli siis raha mikä tulee firmaan ei jää työnantajalle, eikä työntekijälle vaan poistuu veroihin ja veroluontoisiin maksuihin. Think about it!
Lisäksi hyvinvointiyhteiskunta voisi mielestäni ottaa lisävastuuta sairaustapauksissa yritysten sijaan ja lopettaa miettimisen karenssipäivästä.
Minun suppeaan kapitalistin mieleen ei mahdu se ajatus, että työntekijöille pitäisi maksaa siitä kun ovat kotona ja/tai lomalla. Palkka maksetaan tehdystä työstä ja jos työ tehdään hyvin, siitä voidaan palkita lisäbonuksella. En myöskään näe miksi sunnuntaina pitäisi maksaa kaksinkertainen palkka muihin päiviin nähden? Jumala on voinut levätä seitsemäntenä päivänä, mutta sinä et ole jumala.
Tiedoksi viikon ensimmäinen päivä muualla maailmassa on sunnuntai.
Kääritään hihat ja ryhdytään töihin.
Terveisin,
työnarkomaani Petri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti